Forspoken on peli, jossa seurataan päähenkilö Frey Hollandia, newyorkilaista, joka on elänyt vaikean lapsuuden. Hän on orpo, joka ei ole koskaan löytänyt vakautta nuoruudessaan ja lapsuus sekä nuoruus kului sijaiskotien välillä vaihdellen. Alkupätkät kuvaavat kouriintuntuvasti kasvuolosuhteita. Niissä korostuvat mm. toistuvat yhteenotot lain kanssa, järkyttävät asumisjärjestelyt ja niiden ihmisten puute, joille Frey olisi voinut uskoutua.

Saatuaan ymmärtäväiseltä tuomarilta lomalahjan Frey päättää, että hänen on muutettava elämäänsä. Epäonnekseen hän löytää rannerenkaan, joka yhtäkkiä imaisee hänet madonreikään ja mystiseen Athian maahan. Tämä rannerengas, jota Frey kutsuu nimellä Cuff, antaa hänelle uskomattomat voimat.

Julkaisupäivä: 24.1.2023
Alustat: PS5, OC
Kehittäjä: Luminous Productions
Julkaisija: Square Enix

Forspoken 2023 traileri

Synkät ajat edessä myös Anthiassa

Mansetti, jota Frey kutsuu osuvasti nimellä Cuff, osaa puhua ja kertookin Freylle paljon tietoa maailmasta. Athiassa eletään synkkiä aikoja, sillä Break-niminen ilmiö vie lukemattomia ihmishenkiä, kun neljä johtavaa hallitsijaa, Tantat, tuskastuvat kansaansa kohdanneen tuhon edessä. Nämä maailmaa hallitsevat matriarkat ovat pelottavia, ja heillä on kiehtova valikoima loitsuja sekä paljon juonittelua.

Ihmiskunta on viimeisillä jaloillaan, ja Freyn yhtäkkinen saapuminen asettaa hänet puun ja kuoren väliin. Hänen elämänsä New Yorkissa oli petollista, mutta valitettavasti fantasiamaa Athia ei ole yhtään sen parempi.

Kirjoituksellinen lähestymistapa, jossa päähenkilö taistelee aktiivisesti vastuutaan vastaan, on tiimimme mielestä ilahduttavan tuore, mutta ideana se ei lopulta kanna kovinkaan kauas. Valitettavasti Forspokenin kerronta ja näyttelijät alkavat olla kohtalaisen kiehtovia vasta loppuvaiheessa. Useimmat hahmot kärsivät eniten mielestämme siitä, että pelaajalta puuttuu palaset joilla eläytyä hahmoihin oikeasti.

Vasta aivan viimeisissä osissa tunsimme, että tässä kaikessa on jotakin järkeä. Kaikilla pelaajilla ei kuitenkaan ole riittävästi kärsivällisyyttä “kestää” läpi koko pelin, ja ymmärrämme että moni saattaa jättää pelin kokonaan kesken ennen kuin sen parhaat puolet ehtivät tulla esille. Rehellisesti sanottuna meilläkin oli muutama kohta, jossa teki mieli jättää koko homma kesken. Tämä on aika järkyttävää ottaen huomioon, että peli on todella lyhyt.

Frey koko pelin kantava voima?

Vaikka kovinkaan monet pelin hahmoista eivät ole luonnostaan kiehtovia, on Frey sen sijaan jo paljon monimutkaisempi tapaus. Hän on pohjimmiltaan vastentahtoinen sankari, joka on heitetty sellaiseen tilanteeseen, johon hänellä ei ole alun perin mitään henkilökohtaista kiinnostutsta. Tätä kaikkea pahentaa se, että Athia ei ympäristönä ole varsinaisesti kutsuva.

Tämän seurauksena Frey osoittaa jatkuvasti olevansa ärsyyntynyt kaikesta tapahtuvasta. Tämä on toki aivan ymmärrettävää, mutta samalla sitä on kuitenkin uuvuttavaa seurata. Valitettavasti Freyn repliikeistä on täynnä vihaa ja halveksuntaa. Taustatarinan tietäen tämä on loogista, mutta kokonaisuutta katsoen vihaa on liikaa.

Freyn hahmokirjoitusta on silti taidokkaasti toteutettu. Loppua kohden tuodaan hienosti esiin hänen henkilökohtaisia kamppailujaan, mikä tekee hänestä kiinnostavamman.

Pelattavuus

Mitä tulee pelattavuuteen, Forspokenin taistelu on toimintapainotteista, ja siinä on käytettyä selkeästi muutamaakin erilaista tyyliä. Esimerkiksi Frey saa alussa käyttöönsä ammuksia, joita hän voi ampua muutamalla eri tavalla. Tämä tekee pelikokemuksesta melkeinpä kolmannen persoonan räiskintäpeliä muistuttavan, kun taas lähitaistelukäyttöön pääset vasta myöhemmin.

Useat erilaiset tavat lähestyä taisteluita sekä taitopuu ja päivitysjärjestelmät tarjoavat paljon valinnanvaraa pelityylin suhteen. Valitettavasti niukka vihollislajisto, liekkimiekkaa käytettäessä puuttuva palaute ja muut erityiset puutteet tekevät kohtaamisista kuitenkin harmillisen yksitoikkoisia.

Pelaajilla on käytössään vain ensimmäinen taitopuu osan tarinaa, ja loput taitopuut ja liikesarjat hankitaan toisiinsa nähden lähekkäin. Tämä ominaisuus tarjoaa vain vähän aikaa perehtyä näihin kykyihin syvällisemmin, ellet sitten päätä pysytellä hieman pidemmän aikaa sivutehtävien parissa.

Design jakaa mielipiteet

Tietty yksiulotteisiuus näkyy myös paikoissa, joita voit löytää vihollisaaltoja käsittävästä maailmasta. Näissä näennäisesti maanalaisissa käytävissä sinun on vain kukistettava viholliset, joita kohtaat jokaisessa huoneessa. Ensimmäiset tapaukset näistä taisteluista olivat mielestämme ihan hauskoja. Samanlaiset rakenteet, samanlaisten vihollisten ylenpalttinen määrä ja jopa liian samanlainen tasosuunnittelu jättävät kuitenkin aivan liikaa toivomisen varaa. Kaikki tuntuu toistolta.

Forspoken ei mielestämme myöskään tee riittävästi työtä tutkimusmatkailun toteuttamisessa. Kartoista puuttuvat mieleenpainuvat maamerkit ja piirteet, ja harvoin on yhtään sellaista tilannetta, jossa navigointi ei ole pelkkää automaattista ajelua. Muutamat ideat, kuten vesisurffaus, ovat konseptiltaan erinomaisia. Samaan aikaan on todettava, että ne eivät ole pelin kannalta niin tarpeellisia, että niiden sisällyttäminen tarinaan olisi perusteltua.

Valinnaisen sisällön tutkiminen tuntuu paljon työläämmältä kuin haluaisimme myöntää. Tehtävät ovat nekin jotenkin hutiloiden tehdyn oloisia. Niissä on nimittäin harvoin sellaista juonellisuutta, joka tekisi niistä pelaamiseen liittyvien palkintojen ulkopuolella kannattavia.

Forspokenissa on kolme suoritustilaa: Quality, Ray Tracing ja Performance. Kokeilimme kaikkia niistä. Jokainen teki juuri sen mitä pitkin. Samalla on todettava, että emme havainneet paljain silmin suurta eroa taisteluissa tai ruudunpäivitysnopeudessa, mutta graafinen ero näiden kolmen moodin välillä oli huomattava.

Square Enixin sisäisellä Luminous Engine -moottorilla toimiva Forspoken tarjoaa toistaalta kauniita hetkiä maagisen pyrotekniikan parissa. Se ei silti yllä esimerkiksi Horizon Forbidden Westin johdonmukaiseen ympäristön kauneuteen ja yksityiskohtien huomiointiin. Silti suurin osa elementtiefekteistä, Freyn liikkeet ja suuri osa Athian maailmasta on ihan kauniisti toteutettu.

Yhteenveto

Bestgames tiimissä olemme pelanneet vaikka ja mitä vuosien aikana. Forspoken on yksi ristiriitaisimmista pelikokemuksista, joita olemme saaneet. Vaikka pelin viimeiset tunnit ovatkin alkua huomattavasti mukaansatempaavampia, eivät ne riitä pelastamaan alun surkeutta.

Ne, jotka jaksavat pelata Forspokenin loppuun asti, saattavat nauttia siitä, miten tiettyjä elementtejä on käsitelty etenkin juuri tarinan loppupuolella. Avoimen maailman tutkiminen ja valinnaisten tehtävien suorittaminen tarinan päätyttyä voi olla hauskaa, vaikkakin lyhyinä annoksina, sillä ympäristöissä ei suoraan sanottuna ole kovinkaan paljon kiinnostavaa.

Onneksi taistelusysteemi on tässä pelissä vankka ja hauska. Se tarjoaakin lopulta tarpeeksi seikkailua etsiville pelaajille. Frey viittaa useaan otteeseen Liisa Ihmemaahan, mutta jo 20 tunnin jälkeen koko peli oli jo valitettavasti kuivunut kokoon.

2 tähteä: ★★